Mä olen väsynyt. Väsynyt tavalla, johon mitkään nukkiniset eivät auta. Tosin ei auta sekään, ettei saa nukuttua. En edes muista, koska olisin viimeksi nukkunut koko yön putkeen. Mutta tämä väsymys, mitä tunnen on kokonaisvaltaista. Ellei lasta olisi, en jaksaisi edes aamulla nousta sängystä.
Tiedän järjellä, että masennus on taas ottanut vallan. Mutta en halua sen olevan niin. En halua myöntää itselleni, että kaikki on romahtamassa. Pelottaa ajatus siitä, että mitä jos en enää jaksa. Mitä jos tulee se totaalinen romahdus, enkä jaksa enää nousta aamulla sängystä ylös. Kuka silloin huolehtii mun lapsesta? Kuka silloin tulee auttamaan asioiden hoidossa? Kenelle silloin soittaa? Varsinkin, kun en yleensäkään koskaan soita kenellekään, vaikka miten olisin väsynyt.
Mutta. Tiedän etten koskaan tule romahtamaan pohjalle asti. Koska kanssani asuu pieni, rakas lapsi. Lapsi jota rakastan enemmän kuin taivaalla on tähtiä. Lapsi jonka vuoksi olen valmis menemään läpi harmaan kiven. Lapsi joka on mun pelastusrengas ja hengenpelastaja. Siksi tiedän, että jaksan vaikka kaikelta putoaa pohja.
Tiedän järjellä, että masennus on taas ottanut vallan. Mutta en halua sen olevan niin. En halua myöntää itselleni, että kaikki on romahtamassa. Pelottaa ajatus siitä, että mitä jos en enää jaksa. Mitä jos tulee se totaalinen romahdus, enkä jaksa enää nousta aamulla sängystä ylös. Kuka silloin huolehtii mun lapsesta? Kuka silloin tulee auttamaan asioiden hoidossa? Kenelle silloin soittaa? Varsinkin, kun en yleensäkään koskaan soita kenellekään, vaikka miten olisin väsynyt.
Mutta. Tiedän etten koskaan tule romahtamaan pohjalle asti. Koska kanssani asuu pieni, rakas lapsi. Lapsi jota rakastan enemmän kuin taivaalla on tähtiä. Lapsi jonka vuoksi olen valmis menemään läpi harmaan kiven. Lapsi joka on mun pelastusrengas ja hengenpelastaja. Siksi tiedän, että jaksan vaikka kaikelta putoaa pohja.
Kommentit
Lähetä kommentti