Mä rakastan tätä joulunalusaikaa. Erityisesti siksi, että saan seurata oman lapseni intoa tulevasta joulusta. Tänään kirjoitettiin hänen kanssaan joulupukille ja listasta tuli kilometrin mittainen. Onneksi olen jo pienestä pitäen opettanut lapselle, että kaikkea mitä toivoo ei saa. Ihanaa on kuitenkin seurata lapsen touhuja.
Mutta. Koska aina asioissa on se mutta. Joulun jälkeen koittaa uuden vuoden odotus ja lopulta se vuosi vaihtuu. Mä vihaan vuoden vaihtumista, uuden vuoden lupauksia sekä muiden intoilua siitä, että kevät tulee kohta. Mut valtaa uuden vuoden koittaessa aina valtava tyhjyys. Masennus aina myös ottaa hurjan harppauksen taaksepäin. Voisin hyvin nukkua joulun välipäivistä loppiaiseen. Tosin ei sekään auta mitään, sillä joka paikassa toitotetaan uutta vuotta ja uuden vuoden lupauksia. Sitä, miten "nyt on mahdollisuus aloittaa kaikki alusta". Paitsi ettei ole. Masennus ei katoa pelkästään haluamalla. Elämää ei voi aloittaa alusta, ei vaikka tulee uusi vuosi.
Tänäkin vuonna lupaan ainoastaan olla lupaamatta mitään.
En itseasiassa lupaa edes sitä.
Koska uuden vuoden lupaukset ovat pelkästään tyhjiä sanoja.
Mutta. Koska aina asioissa on se mutta. Joulun jälkeen koittaa uuden vuoden odotus ja lopulta se vuosi vaihtuu. Mä vihaan vuoden vaihtumista, uuden vuoden lupauksia sekä muiden intoilua siitä, että kevät tulee kohta. Mut valtaa uuden vuoden koittaessa aina valtava tyhjyys. Masennus aina myös ottaa hurjan harppauksen taaksepäin. Voisin hyvin nukkua joulun välipäivistä loppiaiseen. Tosin ei sekään auta mitään, sillä joka paikassa toitotetaan uutta vuotta ja uuden vuoden lupauksia. Sitä, miten "nyt on mahdollisuus aloittaa kaikki alusta". Paitsi ettei ole. Masennus ei katoa pelkästään haluamalla. Elämää ei voi aloittaa alusta, ei vaikka tulee uusi vuosi.
Tänäkin vuonna lupaan ainoastaan olla lupaamatta mitään.
En itseasiassa lupaa edes sitä.
Koska uuden vuoden lupaukset ovat pelkästään tyhjiä sanoja.
Kommentit
Lähetä kommentti