Olen väsynyt.
Aivan totaalisesti väsynyt.
Niin väsynyt, että mietin millä selviän vielä huomiseen.
Mietinnän asteelle sen on kuitenkin jäätävä. On pakko jaksaa. Nyt koronaviruksen jyllätessä kiihtyvällä voimalla ei ole muita vaihtoehtoja. Jos itse jään sängyn pohjalle piiloon pahaa maailmaa, niin kuka huolehtii lapsestani?
Tiedän että on monia perheitä, joissa tilanne on aivan sama kuin meillä. Ja niin outoa kuin se onkin, tieto siitä ettei ole yksin tässä tilanteessa lohduttaa omaa oloa. Edes vähän.
Tässä tilanteessa ei voi kuin toivoa, että tulevaisuudessa tämä kaikki on ohi ennemmin tai myöhemmin. Kunhan nyt vaan kaikki muistaa pysyä kotona. Ja pestä käsiä.
Kuva vuodenvaihteessa otettu.
Kommentit
Lähetä kommentti