Se siitä paniikittomuudesta. Tänään aamulla tuli ensimmäinen hysteerinen itku koronana takia. Ihan siksi, että oma rakas pääni päätti kehittää skenaarion, jossa minä riskiryhmäläisenä joudun sairaalaan ja lapseni joutuu tulemaan sinne kanssani. Koska ei muutakaan paikkaa ole.
Onneksi kuitenkin sain aikaiseksi kirjoittaa pelkoni Facebookin ja lapseni isä ilmoitti samantien, että koronasta viis, lapsi tulee hänen luo, jos käy huonosti. Tämä helpotti oloa hetkeksi. Kunnes pää kehitti taas seuraavan skenaarion ja sit seuraavan. No, tiedätte pointin.
Ja ihan rehellisesti täytyy myöntää, että en tiedä miten selviän seuraavasta kuukaudesta kahdestaan lapseni kanssa. Kuitenkin normaalisti ollaan käyty lapsen isovanhempien luona pari kertaa viikossa ja nyt ollaan lapsen kanssa 24/7 samassa tilassa. Kumpikohan meistä menettää järkensä ekana?
Onneksi kuitenkin sain aikaiseksi kirjoittaa pelkoni Facebookin ja lapseni isä ilmoitti samantien, että koronasta viis, lapsi tulee hänen luo, jos käy huonosti. Tämä helpotti oloa hetkeksi. Kunnes pää kehitti taas seuraavan skenaarion ja sit seuraavan. No, tiedätte pointin.
Ja ihan rehellisesti täytyy myöntää, että en tiedä miten selviän seuraavasta kuukaudesta kahdestaan lapseni kanssa. Kuitenkin normaalisti ollaan käyty lapsen isovanhempien luona pari kertaa viikossa ja nyt ollaan lapsen kanssa 24/7 samassa tilassa. Kumpikohan meistä menettää järkensä ekana?
Kommentit
Lähetä kommentti