Otsikko kertoo kaiken. Lapseni esitti tämän kysymyksen eilen. Jouduin pitkään miettimään mitä vastaan hänelle.
Aiemmista teksteistäkin sen on huomannut, koronavirusaika on vaikuttanut mielenterveyteeni rajusti. Eristäytyminen kaksin lapsen kanssa on ollut rankempaa, kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Ei voi mennä uimaan, ei sisäliikuntapuistoihin. Ei voi yhtäkkiä vaan päättää, että mennäänpä Ikeaan lihapullille. Oman osan tähän tuo myös se, ettei lapsi ole voinut käydä normaalisti joka toinen viikonloppu isällään. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt. Ollaan kotona, käydään pihalla ja välillä kaupassa. Kaupassakin ahdistaa ihmisten tuijotus. On tehnyt mieli tehdä kyltti mukaan, jossa lukee: "Olen ainoa aikuinen taloudessa, en pääse kauppaan yksin!"
Oma mieliala on tämän kaiken keskellä laskenut kuin lehmän häntä. Huomaan purkahtelevani itkuun vähän väliä. Ruokahalu on kadonnut ja aamuisin täytyy pakottaa itsensä sängystä ylös. Tässä kohtaa on onni, että lapsi on täällä minun kanssa. Lapsen vuoksi jaksan nousta ylös ja hoitaa kaikkein tärkeimmät asiat joka päivä, esimerkiksi ruuat lapselle. Jos lasta ei olisi, ei olisi enää minuakaan.
"Äiti, miksi et enää hymyile?"
"Voi rakas, äitillä on välillä paha olla. Mutta niin kuin tiedät, se ei koskaan johdu sinusta. Ja silloin kun on paha olla, ei välttämättä muista hymyillä. Mutta hyvä että sanoit, niin nyt äiti koittaa muistaa hymyillä useammin! Rakastan sinua!"
Ja niin minä hymyilenkin. Vaikka kaikki solut kehossani käskee itkemään.
Haluan vielä tähän loppuun sanoa, että minulla on hoitokontakti olemassa aikuispsykiatriaan. Ja tukiverkko löytyy, tosin tällä hetkellä puhelimen kautta.
Voimia kaikille mielenterveyden kanssa taisteleville tähän raskaaseen aikaan.
Tärkeää että osaat sanoa ääneen nämä<3 tosi paljon jaksamista sinulle. Jos edes pieniä valon pilkahduksia arjessa koittaisi vaalia ja edes pienistä asioista koittaisi iloita. Tiedän että se on hankalaa jos mieli on maassa mutta jos jokin antaisi iloa.
VastaaPoistaOletko kokeillut tietoista läsnäoloa/ hengitysharjoituksia jossa hengität sisään Kaikkea hyvää ja voimaannuttavaa energiaa ja uloshengityksellä päättäisit ulos kaikkea negatiivista ja ahdistavaa?
Paljon voimia sinne<3
Luin tekstisi ja riipaisi sydämestä. Itselläni on uupumustausta, josta on noustu ylös. Muista liikunnan ja ulkoilman tärkeys, vaikka kävelylenkki. Luin tutkimuksesta, jossa liikunta (vapaavalintainen 3 x 30min viikossa, 6vk ajan) paransi tutkimusryhmässä masennuksen 90%, versus masennuslääke 50%. Joten liikunta on hyvä apu! Tai laita veri kiertämään jollain muulla tavalla; vaikka sauna tai kuuma kylpy myös toimii liikunnan tavoin laittamalla veren kiertoon ja rentouttaa. Lisäksi ota luovuus avuksi; kirjoitus on hyvä. Kokeile runoja, piirrä, maalaa. Leiki taiteen avulla kuten lapsi! Pistä rentouttavaa musiikkia; kokeile klassinen, jazz, saksofoni. Chillstep. Näistä oli itselle apua. Pääset suosta ylös kun päätät niin! Joe Dispenzan Luo itsesi uudelleen on myös kirjavinkki. Tai youtubesta hänen videot, kuinka voit päästä oman mielesi yläpuolelle ja aivopestä itsesi uusille urille. Sulla on ihana pieni ihme, lapsi, joten jos et taistele tietäsi valoon itsesi takia, niin sitten edes upean luomuksesi vuoksi. Etähalaus ja ihania energioita etänä <3
VastaaPoista