Mielen myrkkyä

Taas on vierähtänyt melkein täysi viikko etäeskaria sekä muita etähommia. Ja täytyy myöntää, että oma jaksaminen on todella kovalla koetuksella. Huomaan kuinka välillä vastaan äkäisesti lapselle, vaikka hän on kysynyt ihan tavalliseen tapaan jotain tavallista asiaa. Onneksi olen tajunnut aina pyytää lapselta anteeksi näitä. Mutta silti poden huonoa omaatuntoa. Mikään tästä vallitsevasta tilanteesta ole lapsen syytä. Ei mikään.

Samalla olen miettinyt paljon mennyttä elämää. Välillä käynyt vaikeitakin asioita uudelleen mielessä läpi. Olen miettinyt, että miten paljon olen kestänyt esimerkiksi exäni aiheuttamaa huonommuuden tunnetta. Sekä sitä, miten paljon hän on minusta valheita ympäriinsä levittänyt. Olen myös aikoinaan suoraan päin naamaa kuullut, kuinka minun pitäisi laihduttaa, kuntoilla, syödä terveellisemmin, nukkua enemmän, nukkua vähemmän, höllätä ruokailutottumiuksia jne. Lista on loputon. Jännää miten mieli pyörittää näitä asioita ympäri juuri nyt, kun muutenkin masennuksen kanssa on joutunut sukeltamaan syvään päähän. Tai ehkä pää käsittelee näitä asioita juuri siksi.

Ainoa minkä tiedän varmaksi on se, että kun poikkeusolot hellittää, aion yrittää nauttia enemmän vapaudesta tehdä asioita, joita nyt ei voi tehdä. Esimerkiksi aioin käydä enemmän mm. uimassa. Ja vien lastani entistä useammin käymään isovanhempiensa luona. Sitten kun tämä kaikki on ohi. Tosin tässäkin kohtaa päässä pieni ääni sanoo: "mitä jos tämä ei ole ohi koskaan?" Yritän olla kuuntelematta tuota ääntä. Tai ainakin uskottelen itselleni niin.




Kommentit