Nyt ollaan tilanteessa, jossa en ole ollut pitkään aikaan sairauteni kanssa. Samanlaisia tuntemuksia on ollut viimeksi huhtikuussa 2015, kun romahdin kokonaan ja tämä helvetti alkoi. Tuntuu, että olen pelkkä kuori automaattisilla toiminnoilla.
En tiedä miksi nämä tuntemukset ovat nyt ottaneet vallan. Tai ennemminkin tunnottomuus. Niin paljon toivoisin voivani kirjoittaa iloisista sekä hyvistä asioista. Mutta tällä hetkellä en voi niin tehdä. En osaa kirjoittaessa esittää yhtään parempivointista kuin olen. Siksi tämän blogin aloitin syksyllä. Että on edes joku paikka, jossa voin antaa tulla kaiken mitä tunnen. Tai en tunne.
Mietin ja pelkään tämän kaiken keskellä, että koska tulee viimeinen niitti oman jaksamisen suhteen. Onko se aamulla normaali kina lapsen vaatteiden pukemisesta? Tai onko se taas yksi huonosti nukuttu yö? Fyysinen kipu se ei ainakaan ole. Tai ei ollut ainakaan tänään, sillä kaaduin pahasti suoraan polveni päälle. Kipu tuntuu polvessa, mutta en jaksa välittää siitä.
Onneksi ollaan tällä hetkellä samassa paikassa vanhempieni kanssa. Lähdettiin lapsen kanssa nimittäin heidän kanssa mökille. Käytiin kaupassa kotipaikkakunnalla ja täällä mökkipaikkakunnalla ollaan vaan mökillä. Lähin naapuri on 2 kilometrin päässä, niin ei tule kontaktia keneenkään. Katsotaan auttaako tämä viikonloppu omaan oloon vai olenko vieläkin ahdistuneempi kotiutuessa.
Toivon vaan, että pääsen tästä vaikeasta masennuksesta eroon ennenkuin se nujertaa minut.
En tiedä miksi nämä tuntemukset ovat nyt ottaneet vallan. Tai ennemminkin tunnottomuus. Niin paljon toivoisin voivani kirjoittaa iloisista sekä hyvistä asioista. Mutta tällä hetkellä en voi niin tehdä. En osaa kirjoittaessa esittää yhtään parempivointista kuin olen. Siksi tämän blogin aloitin syksyllä. Että on edes joku paikka, jossa voin antaa tulla kaiken mitä tunnen. Tai en tunne.
Mietin ja pelkään tämän kaiken keskellä, että koska tulee viimeinen niitti oman jaksamisen suhteen. Onko se aamulla normaali kina lapsen vaatteiden pukemisesta? Tai onko se taas yksi huonosti nukuttu yö? Fyysinen kipu se ei ainakaan ole. Tai ei ollut ainakaan tänään, sillä kaaduin pahasti suoraan polveni päälle. Kipu tuntuu polvessa, mutta en jaksa välittää siitä.
Onneksi ollaan tällä hetkellä samassa paikassa vanhempieni kanssa. Lähdettiin lapsen kanssa nimittäin heidän kanssa mökille. Käytiin kaupassa kotipaikkakunnalla ja täällä mökkipaikkakunnalla ollaan vaan mökillä. Lähin naapuri on 2 kilometrin päässä, niin ei tule kontaktia keneenkään. Katsotaan auttaako tämä viikonloppu omaan oloon vai olenko vieläkin ahdistuneempi kotiutuessa.
Toivon vaan, että pääsen tästä vaikeasta masennuksesta eroon ennenkuin se nujertaa minut.
Kommentit
Lähetä kommentti