Tänään on ollut todella vaikea päivä. Aamusta asti on tuntunut, että haluaisin ainoastaan piiloutua peiton alle ja sanoa lapselle, että hoida itse itsesi. Valitettavasti se ei ole mahdollista. Vaikka tuo melkein koululainen osaa jo paljon, niin ei häneltä voi vaatia liikaa. Tietenkään.
Lapselle olen onneksi kertonut ikätasoisesti tästä masennuksesta jo aiemmin. Onneksi heti aamulla sain tänään lapselle kerrottua, että äitillä paha olla ja se ei johdu lapsesta. Tänään olen asian toistanut moneen kertaan, koska tiedän tänään olleeni kuin ilmeetön naamio. Kovin paljon pohdituttaa, että jääkö tästä mun masennuksesta lapselle jonkinlaisia traumoja hänen aikuisuuteen?!
Mutta kaiken tämän synkkyyden keskellä on onneksi jotain mitä odottaa. Kesäkuussa aloitan pikku hiljaa kuntouttavan työtoiminnan parina päivänä viikossa. Paikka johon menen on onneksi tuttu, ei siis tarvitse sitä jännittää. Ja olen aluksi "töissä" vaan parisen viikkoa, jonka jälkeen on kesäloma. Syksyllä sitten taas jatkuu työ.
Tämän päivän suunnittelemiin kuuluu vielä pyykkien kuivumaan laittaminen sekä lapsen unille laittaminen. Tänään yritän itsekin päästä nukkumaan ennen keskiyötä. Huomenna lapsi onneksi menee viikonlopuksi isälleen, niin saan viikonloppuna vain olla.
Kommentit
Lähetä kommentti