Kesä on täällä! En ole niin kova kesän fani, mutta on se toisaalta mukavaa, ettei tarvi pihalle mennessä kuin heittää kengät jalkaan. Tämä kesä on tuonut ja tuo muutoksia elämään. Kesän jälkeen lapsi aloittaa koulun ja itse olen aloittanut tällä viikolla kuntouttavassa työtoiminnasta parina päivänä viikossa. Valtava harppaus itselleni. Onneksi paikka jossa olen, on jo entuudestaan tuttu. Täysin tuntemattomaan paikkaan olisi ollut mahdotonta mennä. Voin joskus kertoa tarinan tämän takaa, miksi kammoan vieraaseen (työ)paikkaan menemistä.
Ihan hurjaa on ajatella, että pieni vauvani menee jo kouluun! Tuntuu ihan eiliseltä, kun katsoin hänen haparoiden ottavan ensimmäiset juoksuaskeleet. Nyt lapsi juoksee joka paikkaa, en välillä edes usko lapsen osaavan liikkua normaalisti kävellen vaan aina hän juoksee, hyppii tai mutkittelee miten sattuu. Ja aina on jokin leikki käynnissä. Onnellinen olen, että lapsi osaa leikkiä ja mielikuvitus on hänellä ihan mieletön.
Toivoisin niin, että jokainen aikuisena osaisi säilyttää lapsen innon ja seikkailumielen. Toivoisin niin, ettei aikuisena ihmisistä tulisi niin kapeakatseisia. Toivoisin myös niin, ettei toisen selän takana kukaan puhuisi pahaa. Missä kohtaa osasta meistä aikuisista tulee niin rumia, että ainoastaan toisten haukkumisella ja selän takana puhumalla saa itselleen hyvän olon? Näiden kysymysten kanssa painin tällä hetkellä. Ja itseäni ahdistaa, kun kerta toisensa jälkeen näihin asioihin joutuu palaamaan samojen ihmisten kohdalla.
Kommentit
Lähetä kommentti