Tänään on vaikea päivä. S (käytän tätä lapsestani tästä eteenpäin) on isällään ja itselläni on ollut taas liikaa aikaa miettiä kaikkea. Tai itseasiassa ei tarvi ees miettiä, vaan synkkyys ja sen tuomat ajatukset on vallannut mielen. Tuntuu kuin olisi panssarilasista valmistetun kuution sisällä ja yrittäisi sieltä lasin rikkomalla päästä pois. Mahdoton tehtävä.
Olen myös äärettömän väsyksissä. Olen väsynyt ihmisten ilkeyteen. Olen väsynyt ihmisten "oma napa ensin" asenteeseen. En ymmärrä miksi on joidenkin mielestä ok kohdella toisia miten sattuu. Nämä ajatukset ovat nyt mielessä,sillä eilen yksi ainoa täynnä vihaa ja ilkeyttä oleva viesti sai paniikkikohtauksen aikaan. Sen syttymiseen et tarvittu kuin yksi lyhyt viesti. Miksi pitää olla ilkeä? Miksi pitää tahallaan aiheuttaa toiselle paha olla? Mikä siinä on, että joidenkin itsetunto ja omakuva kohenee siitä, mitä enemmän saa vahinkoa aikaan muiden elämässä? Omalla kohdalla valitettavasti on kyse ihmisestä, joka on läheisesti sidoksissa itseeni. Ihmisestä, jota en voi poistaa elämästä ilman, että se kostautuu mun omaan elämään ja itselleni tärkeimpään ihmiseen.
Olkaa ystävällisiä toisillenne. Älkää tuhlatko aikaanne turhaan ilkeilyyn, haukkumiseen tai toisien arvostelemiseen. Koskaan ei voi tietää millaisia taisteluita toinen käy läpi. Koskaan ei voi tietää, milloin toisen sietokyky on tullut loppuun. Toistan. Olkaa ystävällisiä toisillenne.
Ja ei, ei ole oikein olla ilkeä eikä loukata toista tarkoituksella.
Kommentit
Lähetä kommentti