Omakuva hukassa

Terve taas.
Toivoisin, että voisin kirjoittaa välillä jostain kivasta. Jostain sellaisesta, mikä nostattaisi ihania tunteita ilmaan.

Mutta ei.
Masennus pitää tiukasti otteessaan.
Tuntuu kuin vähitellen ajautuisi itse pois ja ruumiin ottaisi haltuun joku toinen. 
Nimittäin se rooli, mikä iskee päälle, kun ei halua kaikille näyttää miten paha on olla. Mutta valitettavasti huomaan aina iltaisin, että roolin pitäminen päällä syö muutenkin vähäisiä voimavaroja. 

Välillä myös miettin, että kuka minä olen? Mietin, että tunnenko itseni niin hyvin, mitä kuvittelen. Tein tuossa yhtä leikkimielistä kyselyä yhtenä päivänä ja siinä kysyttiin luonteenpiirteistä ja jäin oikein miettimään, että onko ne automaattisesti valitsemani kohdat todellisuutta vastaavia vai valitsenko ne samat luonteenpiirteet vai tottumuksesta. 

Pysähdyin siinä kohtaa miettimään, miten helposti itsensä voi kadottaa masennuksen syövereihin. Mutta miten vaikeaa on lopulta tunnistaa tämän sairauden keskeltä oma itsensä. Vaikeita asioita. 

Kuva netistä

Kommentit