Näköjään on vierähtänyt pidempi tovi siitä,kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. Ei ole ollut voimia. Eikä oikeastaan aikaakaan.
Loppukesä meni nopeasti ohi ja kesän jälkeen meillä alkoi uusi arki lapsen ekaluokalle menon myötä. En tiedä kumpaa meistä jännitti enemmän ekana koulupäivänä, mutta selvittiin Ässän kanssa molemmat päivästä ihan hyvin. Nyt on uudenlaista arkea eletty melkein kuukausi ja ehkä pikkaisen alkaa Ässän koulun aloituksen aiheuttamat kiukkukohtaukset sekä väsymys helpottamaan.
Itsellänikin alkoi uusi arki kesäloman jäljiltä. Tai ei ihan täysi uusi, mutta kuntouttava työtoiminta pyörähti käyntiin kesän jäljiltä. Ja vaikka tykkään yli kaiken paikasta, jossa olen töissä niin olen huomannut itseni ylikuormittuneeksi sekä väsyneeksi. Työ itsessään ei rasita, mutta sen tuoma stressi ja vastuu on välillä kova pala purtavaksi. Toistaiseksi olen osannut vielä tasapainotella tämän kaiken kanssa.
Mutta tänään. Juuri tällä hetkellä olen aivan äärettömän loppu. Tänään on vietetty lapsen synttäreitä ja olen kaikkeni antanut. Huomaan kuinka tämän päivän stressi sekä liika sosiaalisuus on vienyt tämän naisen mehut täysvaltaisesti. Nyt toivon eniten, että Ässä on aivan yhtä väsynyt ja haluaa ajoissa nukkumaan.
Kommentit
Lähetä kommentti