Tulevaisuus, jotain muutakin kuin pelkkää mustaa?

Voiko olla totta, että vihdoin lähes kuuden vuoden jälkeen osaan nähdä tulevaisuudessa muutakin kuin vain pelkkää tyhjyyttä ja mustuutta? 

Voiko olla totta, että täydellisen synkän vuoden jälkeen olenkin tilanteessa, jossa tulevaisuus on avoin ja suunnittelen jopa omia valmiuksiani työelämään tai koulutukseen?

Olen huomannut ajattelevani tulevaisuutta paremmalla mielellä kuin aikoihin. Olen koittanut pyöritellä päässäni erilaisia mahdollisuuksia, joiden kautta voisin päästä edes osittain takaisin työelämään. Ja niin paljon kuin se minua pelottaakin, olen valmis ottamaan asioista selvää. Tällä hetkellä eniten mietin, että mitä oikeasti haluan tehdä ja olenko tarpeeksi terve lähtemään uudestaan opiskelemaan. 

Ehkä kaikkein eniten mietityttää, että mikä on se polku, jonka kautta alan asiaa viemään eteenpäin. Sen kyllä tiedän, että nyt pitää lähteä hyvin pienillä askeleilla eteenpäin rakentamaan tätä asiaa. Mutta nyt tuntuu hyvältä. Ja siltä, että jotain päivänä olen työelämässä mukana.