Minulla ei ole enää moneen vuoteen ollut tapana tehdä uuden vuoden lupauksia, kuten ole aiemmin kirjoittanut. Tämäkään vuosi ei ole poikkeus. Mutta muutaman asian olen päättänyt muuttaa. Asioita, joita olen pohtinut jo pitkään.
Niistä ensimmäinen on tupakointi. Nimittäin sen lopettaminen. Olen jo reilun viikon ollut polttamatta kertaakaan. Viimeisen tupakan olen polttanut tapaninpäivänä. Lopettaminen kävi yllättävän helposti, sillä selkäni päätti asian puolestani. Nimittäin 28.12.2020 aamulla selkä sanoi poks ja lapsen kanssa oltiin viikko mun vanhempien luona. Siellä ei selän kunnon takia tullut lähdettyä pihalle ja päätin jatkaa savutonta linjaa. Yritän tavoitella savutonta loppuelämää.
Toisena on oman hyvinvoinnin laittaminen mitalisijoituksille omassa elämässä. Olen taas huomannut, kuinka helposti jää vellomaan ja murehtimaan asioita. Olen päättänyt tosissani yrittää päästä tästä kierteestä. Nyt tuntuu pitkästä aikaa siltä, että uskallan tehdä ja tavoitella myös oman jaksamisen tueksi asioita. Yritän lopettaa valittamisen asioista ja koitan löytää kaikista mahdollisista jutuista myös sen positiivisen puolen. En jaksa enää velloa murheissa, sillä huomaan oman elämäni sillä tavalla vain valuvan ohi.
Kolmantena asiana on lapsen kanssa vietetty aika. Toisinaan huomaan kuinka osa päivästä menee siihen, että olemme molemmat omilla puhelimillamme ja tuijotamme ruutua monta hetkeä putkeen. Yritän kerran päivässä, myös arkisin, saada meidät pihalle edes pienelle kävelyretkelle tai takapihalle keinumaan. Ja niinä viikonloppuina, kun lapsi on kotona haluan, että teemme pieniä retkiä lähellä oleviin luontokohteisiin. Lähimetsään, luontopoluille, leikkipuistoihin jne. Pakko on yrittää saada itseni ja siinä samassa myös lapseni sohvan pohjalta pois. Tulostin meille käyttöön retkihaasteen, jonka yritän saada edes puoliksi täyteen. Saa nähdä kuinka käy.
Muutama muukin asia muhii vielä pääni sisällä, mutta kerron niistä sitten, kun olen päättänyt miten niiden kanssa toimin. Ainoa varma juttu on se, että pyrin kaiken negatiivisen jättämään mahdollisimman minimiin ja koitan keskittyä asioihin, joista tulee hyvä mieli. Enkä syyllistä itseäni siitä, jos joskus en jaksakaan tehdä mitään. On aika yrittää päästä täältä masennuksen syövereistä pois.
Kommentit
Lähetä kommentti