Oma oloni on pitkään ollut vaihteleva. On päiviä, jolloin olen elämäni kunnossa ja on päiviä, jolloin taistelen jokaisen hengenvedon. Olen kuitenkin huomannut, että aavistuksen verran on parempia päiviä. Tämä onkin saanut itseni pohtimaan tulevaisuutta. Pohtimaan mikä on omalla kohdallani se oikea tie takaisin työelämään.
Kuntouttavassa työtoiminnassa olen ollut nyt noin 7 kuukautta. Mutta vähitellen olen huomannut kaipaavani jotain muuta. Jotain sellaista, joka pitkällä tähtäimellä auttaa löytämään tien palkkatöihin. Kuntouttava työtoimintapaikka on omalla kohdallani nimittäin yhdessä yhdistyksessä, jossa ei ole mahdollista työllistyä. Kyseinen yhdistys on kuitenkin itselle hyvin tärkeä ja on tulevaisuuteni missä tahansa, niin vapaaehtoistyössä aion tässä yhdistyksessä jatkaa. Kuitenkin huomaan kaipaavani jotain uutta ja jotain, mikä saa tuntemaan olon turvatuksi tulevaisuuden suhteen.
Paljon on pohdittavaa näissä asioissa. Ja tarkkaan pitää miettiä miten nopeasti uudet askeleet uskaltaa ottaa. Olo on kuin lentämään opettelevalla lintusella. Sillä joka seisoo pesän reunalla. Sillä, joka ennen lentoon lähtemistä miettii, että mahtaako ne omat siivet jaksaa kantaa tällä kertaa.
(Toivottavasti jaksaa)
Kommentit
Lähetä kommentti