Pitkä tauko on taas ollut kirjoittelussa. Paljon olisi ollut kirjoitettavaa, mutta jotenkin aika on kulunut niin nopeasti. Eipä enää pitkä aika ole siihen, että lapsella alkaa kesäloma.
Tällä hetkellä pyörii päässä lause, jonka kuulin. Jossa ihmeteltiin sitä, miten en ole "pystynyt ottamaan itseäni niskasta kiinni" ja palaamaan työelämään tämän 6 vuoden aikana. Ja täytyy myöntää, että tämä lause laittoi taas ajattelemaan, että miten paljon masennuksen takia työkyvyttömät saa tätä kuulla. Ja täytyy myöntää, että vuosi sitten tämä samainen lause olisi suistanut minut pohjamutiin, mutta tänään selvisin siitä pelkällä säikähdyksellä ja pienellä notkahduksella.
Toivoisin että jokaisen masentuneen lähipiiri ymmärtäisi, miten tärkeää on olla painostamatta ja sanomatta lauseita, kuin "ota itseäsi niskasta kiinni" tai "sun pitää vaan lähteä liikkeelle" tai "sä oot vaan laiska". Masentunut ei ilkeyttään tai laiskuuttaan ole saamaton tai aloitekyvytön tai synkkä. Nuo kaikki kuuluu siihen sairauteen.
Monet varmasti ovat nähneet Harry Potter -elokuvat. Niissä ankeuttajat kuvaavat hyvin masentuneen ihmisen tilaa. Masennus on yksi iso ankeuttaja, joka imee itseensä kaiken ilon, elämänhalun, onnellisuuden sekä yleensäkin kaiken positiivisin jättäen jäljelle vain epätoivon ja epäonnistumisen tunteet. Kun tällaisen ankuttajan kanssa elää pitkiä aikoja ei ole ihme, että normaalit tunnetilat pyyhkiytyvät pois jättäen jälkeensä pelkän tyhjän kuoren.
Omalla kohdallani on ollut onni siinä, että yhtä asiaa oma ankeuttaja ei ole koskaan saanut vietyä pois. Ja se on tunteet omaa lasta kohtaan. Hyvin pitkään oli tilanne, jossa ainoa minut tässä maailmassa pitävä asia oli oma lapsi. Olen tällä hetkellä myös siitä onnekas, että oma ankeuttajani on lähtenyt liitelemään ulottumattomiin, jossa se ei pysty jäädyttämään minua.
Joten ehkä se päivä, jolloin viimein "otan itseäni niskasta kiinni" on lähempänä kuin moneen vuoteen. Tai sitten seuraavan nurkan takana väijyy ankeuttaja valmiina imemään tunteet itselleen. Joka tapauksessa koitan nauttia tästä hetkestä ja jättää typerät kommentit omaan arvoonsa. Ottaen kuitenkin huomioon, että kaiken tämän masennushelvetin keskellä olen kuitenkin tehnyt vapaaehtoistyötä joulukuusta 2016 asti.Joten niin laiska ja saamaton olen ollut. (Myönnän, hieman tekisi mieli päristä näiden kommenttien sanojille).
Koettakaa pitää mielessä, että asioissa on aina monta eri puolta ja kaikki ei ole aina niin kuin päältäpäin näyttää.
Kommentit
Lähetä kommentti