Pitkä aika ole taas vierähtänyt siitä, kun olen viimeksi kirjoittanut tänne. On ollut jotenkin vaan niin paljon muuta, että blogi on unohtunut. Ja jos totta puhutaan, olen voinut aika huonosti. Tänään kuitenkin päätin ottaa "kynästä" kiinni ja kirjoittaa pahaa oloa pois.
Loppukevät ja kesä tähän asti on ollut raskas. Kuntouttava työtoiminta, jossa olin, loppui juhannukseen ja viimeiset viikot siellä olivat raskaat. Tuntui todella paljon siltä, että olin siellä vain tiellä ja että parempi olisi ollut, jos olisin vain jäänyt kotiin. Tiedän (tai ehkä toivon) että suurin osa niistä tuntemuksista johtui omasta pahasta olostani. Mutta ei se niitä tunteita sen helpommaksi tehnyt. Juhannuksena lapsen isä teki myös jotain todella typerää, joka omalta osaltaan on jatkanut pahan olon kierrettä.
Tänä kesänä olen myös tuntenut itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan. Tuntuu ettei ole ketään jolle puhua. Ei ole lähellä ihmistä, johon tukeutua ja kertoa että nyt on paha olla. Elämästä on tullut pelkkää selviytymistä päivästä toiseen. Tätäkin kirjoittaessa kyyneleet valuu silmistä. Mutta ehkä tämä jonain päivänä helpottaa.
Kommentit
Lähetä kommentti