Aikaa on taas vierähtänyt luvattoman paljon! Mutta paljon on myös tapahtunut. Ja ehdottomasti parempaan suuntaan. Tuntuu kuin olisin noussut mustan pilven keskeltä sen reunalle, sillä vihdoin näen elämässä taas värit.
Aiemmin olen tähän blogiin turvautunut varsinkin niinä kaikkein pahimpina hetkinä. Ja se on ollut minulle todella tärkeä tapa päästä purkamaan omaa pahaa oloa. Mutta viimeisen parin kuukauden aikana on tapahtunut niin hienoja juttu omassa elämässä, että melkein hirvittää.
Keväällä jo aloin pohtimaan kouluun hakemista. Oma vointi alkoi ottaa suuria harppauksia eteenpäin ja uskalsin alkaa jo hieman haaveilemaan tulevaisuudesta. Kesällä osui silmiin sopiva koulutushaku ja päätin laittaa paperti vetämään. Ja pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan! Opinnot alkoivat elokuussa ja olen nauttinut suunnattomasti uusista tuulista elämässä.
Tämän lisäksi lähdin nyt syyskuussa mukaan kokemusvertaiseksi. Minua oltiin jo aiemmin parikin kertaa pyydetty tähän toimintaan mukaan, mutta aikaisemmin ollut vielä siinä kunnossa, että se olisi ollut mahdollista. Tällä kertaa kysymys osui kuitenkin täysin oikeaan hetkeen ja lähdin sen enempää miettimättä mukaan. Koska ajattelen, että jos tarinani masennuksesta ja siihen johtaneista syistä voi auttaa edes yhtä ihmistä, niin tavoite on saavutettu.
Jos joku olisi mulle vuosi sitten sanonut, että
1. Masennus on hellittänyt
2. Olen opiskelemassa
3. Olen oman tarinani kanssa kokemusvertainen,
niin olisin katsonut tätä ihmistä kuin hullua. Mutta tässä sitä ollaan. Taas ihmettelemässä, että miten lyhyessä ajassa voi tapahtua ne harppaukset, jotka nostaa sieltä synkkyydestä pois.
Kommentit
Lähetä kommentti